Kyllä minä niin mieleni pahoitin :/

Tosiaan edellesissä postauksessa sanoin etten tänään kirjoita kun tulin iltavuoroon töihin. Joo tulin mutta kävi lukasemassa valtissa johon laitin linkin blogista kommentit joita olin saanut ja mieleni kyllä pahoitin.. Nyt ruokkiksen päätin viettää kirjoittamalla teille asiasta joka osaa lukijoista on suututtanut ja joiden mielestä kirjoitteluni on yliampuvaa. En valtissa halua kertoa kaikista yksityiskohtaisesti siksi siis vastineen saa lukea täältä…

Lupasin Valtin keskustelualueella että kerron ns. escort palvelusta enemmän niin täältä pesee.

Eli kaikki lähti siitä että olin ottanut pikavvippejä paljon ja sain ensimmäisen kirjeen ulosotosta jossa kehoitettiin maksamaan lasku niin vältyn luottohäiriö merkinnältä. Palkkapäivään oli aikaa, eikä tililläni ollut tähän riittävästi rahaa. Yritin sopia uo:n kanssa maksusuunnitelmaa joka ei heille sopinut. Aloin selaamaan nettiä ja etsimään ns. helpon rahan tuloa ja löysin prostituution… se ei kuitenkaan ollut se minun juttuni tosiaankaan, en pystyisi siihen.. Sitten löysin erilaiset eroottisen tanssimisen palvelut, jotka ei nekään ollut minun juttuni. Sitten luin eroottisesta hieronnasta jossa siis hieroja pukeutuu seksikkäästi eli kyllä on vaatteet päällä, hieroo asiakkaan päästä varpaisiin pääsääntöisesti mukaan lukien myös sukuelimet.

Selailin nettisivuja aiheesta, tein hinnastoa ja mietin mihin kaikkeen olin valmis. Lopulta tein nettisivut jonne laitoin hinnan ja miten homma toimii. ilmoituksen laitoin tälläiseen erikoistuneelle netti sivulle ja muutamia yhteydenottoja tulikin. Olin tosiaan ilmoitukseen laittanut että hieron kokonaisvaltaisesti mukaan lukien sukuelimet. Monia kyselyitä tuli ja suurin osa halusi seksiä, johon en tosiaankaan ollut valmis. tällöin aloin jo miettiä etten ollut myöskään valmis hipelöimään kenenkään vieraan sukuelimiä. Eräs mies kiinnostui ja laittoi viestiä hän halusi hieronnan ilman mitään sen ihmeenpää seksiin ehdottelemista.

Noh sovimme treffit hänen hotellihuoneeseensa koska hän oli työreissulla lähellä olevassa kaupungissa. Ajellessani sinne minuun iski pakokauhu, pysähdyin pariin kertaan, itkin ja minulla oli todella paha olo. Lopulta olin perillä, kesti pitkään ennen kuin uskalsin mennä sisään.

Lopulta menin oven avasi keski-ikäinen suomalainen mies. Hän oli oikein mukava, mutta minä olin paniikissa, en halunnut en pystynyt, halusin vain nopeasti pois ja kotiin. Mies huomasi paniikkini ja sanoi ettei meidän ole pakko tehdä mitään jos en halua. Päätin hieroa hänet mutta en sukuelimiä, koska minua ällötti se niin kovasti.

Homma sujui hyvin, miehellä oli kalsarit koko ajan jalassa ja minulla vaatteet päällä hieroin kädet, jalat, selän ja rinnan ja se oli siinä. En mieheltä suostunut ottamaan kun puolet pyydetystä ksoka en hommaa vienyt loppuun asti. Mies kiitteli ja kysyi koska otetaan uudelleen, sanoin että katsotaan, lähdin pois ja menin autolle ja aloin itkemään.

Itkin varmasti tunnin, lähdin ajamaan kotiin päin ja tunsin itseni niin likaiseksi, kamalaksi ja halveksin itseäni… Mietin monia eri konsteja miten saisin pahan olon pois. Mietin miten pääsisin elämästäni pois koska minulla oli niin paha olla. Jokaisen kallion kohdalla ajttelin että ajan tuohon mutta en vain pystynyt.

Kotiin päästessäni kerroin miehelleni kaiken, siis aivan kaiken, veloista ulosotosta, peliriippuvuudesta ja juuri tekemästäni hieronnasta ja itkin.

Mieheni oli tietysti kaikesta todella vihainen ja ajattelinkin että tämä on tässä, ajattelin että nyt elämäni on loppu, nyt minulla ei olisi enää mitään. Voisin ihan hyvin lopettaa elämäni lopullisesti. Olin aivan varma että erohan meille tulee…

Asiat ei kuitenkaan mennyt niin vaan mieheni halusi ymmärtää, tukea ja antaa anteeksi ja edelleen 3 vuotta tapahtuneesta olemme yhdessä ja hän tietää kaikesta kaiken.

 

Tässä varmasti jonkun mielestä yliampuva teksti ja mitä kaikkea mutta se on totta ja se kertoo minusta ja minun elämästäni. Anteeksi kovasti jos jonkun mielen pahoitin tai tein jonkun mielestä väärin mutta tarkoitukseni on jakaa elä’mäni ja taisteluni peliriippuvuutta vastaan!!!

Nyt jatkan iltavuoroa edelleen hieman harmissaan saamastani palautteesta mutta toisaalta olinhan myös varautunut tähän ja kritiikkiäkin tulee!!!

 

AnSa

Avainsanat: , , , , , ,

Hieman normaali viikostani ja minusta

Olen tosiaan 27-vuotias hoitoalalla työskentelevä neitokainen Etelä-Suomesta. Pelannut olen 15 vuotiaasta asti, pitäen monia eri mittaisia taukoja. Asun vuokralla mieheni ja koirani kanssa. Käyn kuntosalilla ja koiran kanssa lenkillä sekä harrastan työntekoa.

Teen 3-vuorotyötä hoitoalan yksikössä sekä keikkailen aina tarpeen vaatiessa erilaisissa hoitoalan paikoissa. Parhaimmillaan olen ollut koko viikon aamusta iltaan töissä, vaihtaen vain paikkaa. Se miksi olen tehnyt näin paljon töitä on se että saan enemmän rahaa, pelaamiseen/velkojen/laskujen maksuun. Vaikka peleihinhän se menee…

Minulla on luottotiedoissa useita useita useita merkintöjä, luottohäiriö ote on kolmesivuinen ja merkintöjä on yhteensä 35 eli paljon. Se masentaa todella valtavasti. Ulosotto vie joka kuukausi palkastani osan ja hyvä niin, tuleepahan ainakin maksettua. Sitä en osaa sanoa koska tämä velkahelvetti on osaltani ohitse mutta toivon että niin pian kun mahdollista ja uusia merkintöjä en sinne halua…

Olen miettinyt syytä pelaamiseeni ja uskon siihen olevan monta eri syytä. Ensinnäkin molemmilla vanhemmillani on omat yritykset. Isäni firma meni konkurssiin minun ollessa vuoden, syystä että hän on ollut aina holtiton rahan suhteen eli sen olen ainakin perinyt sieltä. Äitini on ollut aina tarkka rahasta mutta hän oli takaamassa isäni lainoja ja sen vuoksi menetti asuntonsa ja joutui myös uo:n asiakkaaksi. 2-6 luokalla minua kiusattiin koulussa, olin hieman pyöreä, hieman ujo mutta sanoin aina mielipiteeni ja minulla oli lukihäiriö. KOtona en kiusaamisesta kertonut. Jäin ns. kiinni äidilleni kerran itkiessäni pahaa oloa ja he kyselivät ja kyselivät mikä on kun itken. Lopulta minun oli pakko kertoa ja siitähän sitten alkoikin kauhea show. Ilmoitettiin kouluun ja kiusaajien vanhemmille. Lopulta tietysti kiusaaminenkin loppui mutta eihän minulla siltikään mitään kavereita ollut. Onneksi luokalleni tuli pari uutta tyttöä ja heidän kanssaan aloinkin viihtymään hyvin ja sain kavereita. Vanhempani erosivat minun ollessa 12, isäni jäi kiinni pettämisestä. Ja jäin äidin kanssa asumaan ja isä oli vain joka toinen viikonloppu isä minulle. Silloinkin olin usein yksin koska isä oli tansseissa ja missä milloinkin. Äititeki töitä aamusta iltaan jotta meillä olisi edes hieman rahaa elää. minulla on 10 vuotta vanhempi isosisko joka oli paljon kanssani ja on edelleen minulle äärettömän tärkeä, samoin äitini. Isän kanssa en ole tekemisissä. Isällä on uusi perhe ja siinä kaksi lasta. Isäni on täysi narsisti joka elää muiden siivellä. Hänen mielestään lapset tehdään sen vuoksi että ne elättävät sitten vanhempana.

Toinen varmasti sellainen kova kolaus on ollut mieheni uskottomuus. Olen mieheni kanssa seurustellut ihan nuoresta tytöstä asti. Erosimme minun ollessa 19 olimme pari vuotta erossa ja palasimme uudelleen yhteen. Mieheni seurusteli siinä välissä toisen naisen kanssa jonka kanssa myös minua petti aika pian yhteen palaamisen jälkeen. Pahinta siinä kaikessa on se etten iki maailmassa olisi uskonut hänen tekevän niin. Olen aina luottanut häneen, ollut aina se joka viimeiseen asti puolustaa miestään kaikessa. Mieheni on aina ollut minusta mustasukkainen koska tulen hyvin toimeen miesten kanssa ja parhaimmat ystäväni on ollut miehiä. Minä en ole osannut olla koskaan mustasukkainen. en edes pettämis episodin jälkeen.

Itse olen ajatellut että nämä kaikki ovat vaikuttaneet siihen että olen alkanut pelaamaan. Olen aina ollut ns. omissa murheissa märehtijä enkä halua muiden kanssa jakaa omia ongelmiani ja varmasti se on myös vaikuttanut tähän asiaan. Ehkä pelaaminen olisi loppunut nopeemmin kun olisin puhunut ongelmistani tai kertonut jollekkin että olen masentunut ja yksinäinen ja että minun on paha olla.

Olen luonteeltani sellainen että teen päätökset nopeasti ja lähden kaikkeen mukaan täysillä ehkä siksi pelaaminenkin lähti käsistä…

Tämä blogin kirjoittaminen ns. paranemisprosessina on minulle uutta ja uutta on myös se että julkisesti kerron ongelmastani, okei onhan se helpompaa kun en esim. näytä naamaani julkisesti mutta silti saan kirjoittaa juuri niistä tunteista mitä milloinkin tunnen. Ja voin vaikka vannoa että jos joku läheisistäni lukisi tätä he minut tästä tunnistaisivat.

Mutta nyt pitää taas lopettaa tää kirjottelu ja lähteä iltavuoroon. Tänään olen siis omasta työstäni vapaalla ja menen heittämään keikkaa toiseen paikkaan!!

Adios toverit, lukijat ja kanssa eläjät vaikka ei varmaan moni tätä blogia vielä luekkaan!!

 

AnSa

 

 

Maanantai, viikon aloitus

Maanantaisinhan aloitetaan aina laihdutus, kuntokuuri, terveellinen elämä ja monia muita. Samoin maanantaisin päätetään lopettaa, tupakan poltto, pelaaminen. alkoholin käyttö, huumeiden käyttö ja moni muu..

 

Meillä jokaisella on jokin addikti, osa on siivous intoilijoita, osa tervellisuus, osa peliriippuvaisia, osa alkoholi riippuvaisia tai huume riippuvaisia. Joidenkin on pakottava tarve tarkistella asioita ja kontroloida asioita. Näitä kaikkia voidaan sanoa riippuvuuksiksi.

Itse tiedän peli riippuvaisena että peleistä luopuminen on todella hankalaa, tulee vieroitusoireita, pelit pyörii mielessä ja mietin useasti jospa kuitenkin voittaisin seuraavalla kerralla. Uskon että alkoholin ja huumeiden lopettaminen on ihan sama juttu. Niistä minulla ei ole kokemusta ja pakko myöntää etten edes koskaan halua sitä kokea koska tiedän olevani heikko ja jäisin varmasti niihinkin helposti koukkuun kun jäin pelaamiseenkin…

Työssäni hoitoalalla tapaan paljon alkoholisteja ja huume riippuvaisia ja kun se asiakas/potilas hakeutuu jälleen 10 kerran jälkeen katkaisuun mietin, onko tuossa mitään järkeä… Eihän hän oikeasti lopeta mutta nyt on rahat loppu ja siksi pitää saada jotain muuta helpotusta kamalaan oloon. Ei se oikeasti halua lopettaa, se ratkee kuitenkin uudelleen.. Mutta nyt pienen ajan sisällä ajattelutapani on muuttunut, ehkä sen vuoksi että olen vihdoin tajunnut että olen itsekkin riippuvainen ja huomannut kuinka vaikeaa lopettaminen voi olla.. Mutta uskon myös nyt että jokainen voi onnistua, kuhan hän löytää sen motivaation lähteen ja halun.

Mulla motivaation lähteenä on se että saan velkani maksettua ja saan luottotietoni takaisin. Voin ostaa oman asunnon ja perustaa perheen. Haluan elää normaalia elämää. Tänään olen jo kerinnyt miettimään casinohuoneen voittoja, mrgreenin voittoja rayn voittoja ja veikkauksen kertoimia. Kävin rayn sivuilla mutta onneksi tajusin kun olin kirjautumassa sisään ETTÄ EI, tule pois sieltä sivulta. Mene kirjoittamaan ajatuksesi tänne.

En ole itse vielä sulkenut pelitilejäni, miksikö siihen en osaa vielä vastata, ehkä aion olla kerrankin voimakastahtoinen ja pystyä lopettamaan. Ehkä järkevintä olisi sulkea kaikki tilit. Näin ei pääsisi heikkoina hetkinä pelaamaan.

Nämä arkipäivän vapaat ovat pahimpia koska mieheni on arki töissä, minulla on ”omaa aikaa” eli kukaan ei voi kontrolloida, kukaan ei nää mitä teen..

MUTTA AION OLLA VAHVA, haluan lopettaa, haluan olla onnellinen, haluan ett´ä minulla on koko kuukauden rahaa edes hieman niin ettei tarvitse miettiä millä VIT**lla menen tankkaamaan, ostan ruokaa, elän!!!

 

Avainsanat: , , , , , ,

Mistä kaikki on alkanut!!??

Voiko sanoa että on aina ollut peliriippuvainen?? Mielestäni vastaus on KYLLÄ!!

Peliriippuvuus on minun kohdallani alkanut minun ollessa noin 15, sain ensimmäisen kesätyöpaikan jonne jäin myös kesän jälkeen tekemään viikonloppuja ja iltoja. Olin töissä kaupassa, jossa usein tein muille veikkauksen pelejä ja huomasin, että joku jopa voittaa niistä ajoittain jotain. Samoin pelikoneet mukavasti kilkattivat aika ajoin ja joku voitti niistäkin, miksen siis minäkin.

Aloitin ensin pelaamaan pelikoneita ja voitinkin mutta kaikkihan piti sinne hetkessä hakata takaisin, ajatuksena, että jospa minäkin voisin voittaa paaaaljon enemmän. Samoin aloin pelaamaan kenoa ja veikkauksen vedonlyöntiä ja eihän minulle mitkään pienet panokset kiehtoneet vaan sehän oli tietysti kaikki tai ei mitään meiningillä.

Noh aikani pelailin näitä kunnes jäin isälleni kiinni ja hän kielsi kaikki pelit. Ja jouduinkin tiukan valvovan silmän alle, mikä oli hyvä juttu ja pelaaminen oikeasti jäi ja rahaa jäi kaikkeen kivaan ja sain jopa laitettua jotain säästöön.

Homma kuitenkin ryöstäytyi käsistä 22-vuotiaana kun ostin asunnon, pitkä parisuhteeni oli kariutunut ja elämässä ei ollut muuta kun työtä ja aikaa… Löysin ensimmäiset netti kasinoni ja sen jälkeen onkin alkanut alamäki. Pelasin kaiken siis ihan kaiken ylimääräisen netti kasinoihin. Alkuun hoisin tarkasti ensin laskut pois ja vasta sen jälkeen aloin pelaamaan, mutta ei aikaakaan kun pelasin jo rahat ennen kun olin kerinnyt ja muistanut maksaa laskujani ja ensimmäiset karhukirjeet tulivat mukaan elämääni ja se oli kamalaa. Sain kyllä onneksi silloin vielä maksettua kaikki maksuni vaikka hieman myöhässä.

Noh tätä jatkui oman aikansa kunnes elämääni tuli jälleen parisuhde ja pelaaminen hieman rauhottui. Elämä olikin jonkun aikaa hyvin rauhallista ja seesteistä ja parisuhde kukoisti, olin pitkästä aikaa onnellinen. Pääsin opiskelemaan ja päätin myydä asuntoni pois. Muutimme puolisoni kanssa vuokralle asumaan, koulu oli juuri alkanut ja luulin että kaikki on hyvin, kunnes sain kuulla sen pommin. Mieheni oli useamman kerran pettänyt minua, toisen naisen kanssa. Se oli kova kolaus vasten kasvoja. En tiennyt miten olisin, mietin mitä olin tehnyt väärin ja olin todella maassa. Syytin itseäni jatkuvasti, ajattelin että olin itse epäonnistunut puolisona ja siksi mieheni minua petti. Tietysti syytin myös miestäni mutta pääsääntöisesti pidin sitäomana syynäni. Rakastin kuitenkin miestäni niin paljon että ajattelin ja halusin uskoa sen olevan vain se yksi kerta ja päätimme vielä yrittää. Mutta tämä laukaisi sen suuren ja pahan ongelman.

Sain tosiaan asunnostani voittoa sen 8000e jonka olin ajatellut säästää tulevaisuuden ja opiskelun varalle. Mutta ei se mennytkään ihan niin… Aloin pelaamaan pahaan olooni mieheni pettämisen jälkeen ja ei aikaakaan kun olin pellannut koko summan nettikasinoon. Mieheni ei siis missään vaiheessa tiennyt peliongelmastani, koska pelasin aina yksin ollessani. Tein 3-vuorotyötä ja mieheni on arkitöissä joten aikaa kyllä oli.

Tästä alkoi se kaikkein suurin alamäki, pelasin kaikki siis aivan kaikki rahani, minulla ei ollut rahaa ostaa ruokaa eikä bensaa.. Miehelleni en ongelmasta voinut kertoa. Karhukirjeitä tulvi postilaatikkoon, koulu oli alkanut ja kelan opintotuet oli todella olemattomat. Olen hoitoalalla joten aloin tekemään keikkaa, sain taas rahaa mutta en riittävästi. Sitten löysin netistä sen kaikkein kamalimman asian mitä on keksitty, sen m8inkä voisi kieltää lailla.

PIKAVIPIT, helppoa rahaa, sitä sai vain viestillä, VAU!! ja vasta kuukauden päästä tarvitsee maksaa takaisin.. Ihan törkeen helppoa. Noh minähän käytin asiaa hyväksi. Minä hain vippejä, vippien perään. Laksuja tuli mitkä kivasti piilotettiin mieheltäni. Noh sitten löysin kulutusluottoja ja näitä sai ihan ilman takausta. Laksuja tuli ja minä tein kaikkii maksusuunnitelmia, joita en kuitenkaan noudattanut vaan pelasin ja pelasin ja pelasin ja uskoin että voin oikeasti voittaa jostain jotain!!! Näin meni pidemmän aikaa kunnes koitti se päivä että ulosottomies lähetti kirjeen. Siinä luki että nyt on viimeinen mahdollisuus hoitaa maksu ilman että luottotiedot menee. Maksu aikaa oli vähän ja soittaessani sinne he eivät suostu aikaa pidentämään, piti siis keksiä jotain.

Keksin alkaa tuottaa escort palveluja joka tarkotti siis eroottista hierontaa. Suunnittelin sitä, kehittelin hinnat ja tein kotisivut ja aloin mainostaa tälläisellä sivulla. Yhteydenottoja tuli muutamia. Olin todella masentunut, en nukkunut, en syönyt, minulla oli paha-olo ja kaikki tuntui niin väärältä. Elämäni oli menossa ihan hunnigolle ja ajattelin ettei minulla ole vaihtoehtoja niinpä sovin yhden miehen kanssa tapaamisen, mies oli kiltti ja hieronta sujui hyvin. Hän ei halunnut mitään sen enmpää ja se sopi minulle. Kun hieronta oli hoidetta, itkin, minulla oli niiiiiin paha olo, en pystynyt siihen, ei minusta ole tuollaiseen. Monesti silloin ajattelin että elämäni oli tässä. Miettisin monia eri konsteja miten itseni tappaisin.

Ja sitten tapahtui se, mieheni sai tietää ulosottoveloistani, peliriippuvuudestani ja tekemästäni hieronnasta. olin aivan rikki. Mieheni oli aivan rikki. Ajattelin että kaikki päättyy nyt lopullisesti. Äidilleni olin hieman aikaisemmin kertonut peliriippuvuudestani mutta siistityn version. hän ei tiennyt ulosotosta ja hän luuli summan olevan paljon pienempi.

Me keskustelimme, riitelimme, itkimme ja mietimme. Mieheni antoi anteeksi, en kyllä tiedä miksi ja halusi yrittää saada asiat kuntoon. mieheni on aina ollut tarkka rahasta joka minulle on kovin vaikeaa.

Hain ammattiapua, jota en siihen hetkeen saanut vaan sanottiin että paikkaa pitää jonottaa. kirjoittelin vertaisryhmään, josta en kokenut saavani apua. Yritin keskustella mieheni kanssa mutta ei siitä ollut apua. päätin lopettaa pelaamisen ja joo se onnistuikin hetkeksi.

Olin noin pari-kolme kk pelaamatta mutta nyt olen taas alkanut pelaamaan. sen vuoksi nyt kun taas rahat on loppu ja tilipäivään on aikaa alkaa kirjoittamaan blogia, ns päiväkirjaa johon saan purettua itseäni ja tuntojani. Miehelleni en ole repsahduksesta kertonut enkä toisaalta haluakkaan, mitä se auttaa…

Tarkoitukseni on siis kertoa omia keinojani, ajatuksia yms. ongelmastani…

Tämä teksti on varmasti sekava ja jos joku asia askarruttaa laittele viestiä, kerron mielellään lisää. Tarkoitukseni on joka päivä kertoa kuulumisiani.

 

AnSa

 

 

Avainsanat: , , , , , ,

Moikka Seuraajat :)

Olen 27-vuotias hoito alalla työskentelevä neitokainen joka on useamman vuoden ajan taistellut peliriippuvuuden kanssa. Blogini tarkoitus on käsitellä paranemis prosessia ns. päiväkirjamaisesti.

Avainsanat: , ,

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi